Eka päivä

Kekri, 1-2.11.2014

Olo on niinkuin ei oloa olisikaan...Kaikki kysyvät, että miltä tuntuu? Mutta kun ei vielä tunnu miltään!

Vapauduin 12 140 kalenteripäivän jälkeen työelämän kahleista. Eka päivä valkeni kuulaana ja kirpeänä. Ei normaalia lauantaita kummempana, toki on Pyhäinpäivä, jota täällä Kainuussa kekriksikin kutsutaan. Kainuussa piiat ja rengit saivat aikoinaan kekrin aikaan koko vuoden ainoan vapaapäivänsä ja samalla oli pestuumarkkinat, joka oli mahdollisuus vaihtaa työpaikka eli taloa. Sopii minulle erinomaisesti!

Läksiäisiä on vietetty jo lokakuun alkupuolelta alkaen. Tuli samalla seuraava tyätehtävä; Pitää kuulemma mennä Suomussalmen lukion kevätjuhlaan ja 1975 kirjoittaneiden 40-vuotisjuhlaan pitämään tervetuliaispuhe! Ihmettelen eikö vuoden 1975 ylioppilaskunnassa ole todellakaan ketään muuta puheita pitämään kuin vanha kokeissa lunttaaja ja kolmivuotisen lukion reaalilinjan neljässä vuodessa suorittanut alioppilas. Mutta sitä saa mitä tilaa, jännittää jo nyt!

Ensi perjantaina on viimeiset -oman toimialani porukan järjestämät läksiäsijuhlat.

Aikalailla veti muuten hiljaiseksi, kun menin muuan viikko sitten teettämään eläkehakemusta. Huomasin, että ajelen samalle kampukselle, jossa aloitin työurani Kajaanin normaalikoulussa 1.8.1981! Ympyrä sulkeutui.

Eilen poltimme emännän kanssa nuotiot tuossa pihalla. Samalla taisi mennä tukku mennyttä (työ)elämää siinä mukana. Tänä aamuna on uusi lumi  maassa. Uusi elämä saa alkaa...