Eurekan kaduilla tallaa lukematon määrä narkkeja ja kerjäläisiä. Mitä ihmettä? Tällä korkeudella ja tämän kokoisessa kaupungissa. Koirat vielä polosilla mukana kainalossa taikka remmissä. Ihme pitäjä.
Jeeppi alle ja suunta kohti isoja puita. Avenue of the giantsilla ne on. Ja ne on ISOJA. Ikää 2000 vuotta, ympärysmitta yli viisitoista metriä ja korkeutta sata metriä. Ja niitä on paljon. 32 mailia avenueta, jossa ihminen tuntee itsensä kusiaisen kokoiseksi. Veikko Huovinen oli oikeassa, ihmisellä on tässä maailmassa kusiaisen valtuuvet. Ajamme hitaasti ja ihmettelemme. Täällä saisi metsänomistaja kunnon tilin heikommallakin kantohinnalla. Ostan kappaleen punapuuta velipojalle puukonpääksi. Jos koskaan ostan tuliaisia niin vain sellaista, joka on saajalleen tarpeen. Uskon, että nyt meni kaksi taalaa asiaan.
Televiisio ilmoitti eilen, että 51% Yhdysvalloista on lumen peitossa. Pohjoisemmassa on hyvin poikkeuksellinen talven alku. Syksy täälläkin on, lämmintä vain viitisentoista. On aika lentää etelään, autolla. Ensin tulee vastaan metsäisiä vuoristoteitä, sitten erikoisen näköisiä kukkuloita ja lopulta viivasuora tie laskeutuu Williamsiin, teiden 5 ja 50 risteysalueelle. Aivan tasaista maata silmänkantamattomiin. Valtavia viljelmiä, kaksi kilometriä hedelmäpuita, mitä lie, ja syvyyssuunnassa niin kauas kun silmä siintää. Ja paljonpaljon muuta, viinitiloja, ja istutusta odottavia penkkejä taivaanrantaan. Maanviljelysseutua, konekentällä sellaisia traktoreita, että ei Suomessa ikinä. Marketin parkkipaikalla järeitä pick-uppeja (V8, 5,7 litraa). Juurevia Kalifornian punaniskoja hakemassa olutta ja muonaa. Huone EconoLodgessa kustantaa alle 60 taalaa. Koti on taas taattu ensi yöksi.
Vielä on matkaa 500 mailia Death Valley'n, jossa lumi lienee yhtä harvinainen ilmestys kun kukkapenkki tammikuisessa Kajaanissa. Hope so!
Baanalle heti aamusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti