Aamu South San Franciscossa aukeni auvoisena. Koko kunta on täynnä kiinalaisia. Ne on rahdattau tänne 1800-luvulla kultaa kaivamaan ja kaupunkia rakentamaan. Aamupalalla kun kaksi kielitaidotonta, minä ja kinuski kohtaavat niin onhan sinä ihmettelemistä; Juu vönt ön ömelet sij? Redneck on täällä katoava luonnonvara, niin se vaan on. Perinteikkään "hash-egg-bacon-toast-coffee"-aamupalan jälkeen oli aika painaltaa Alcatrazin lautalle. Karvas pettymys, miljoonat turistit kansoittavat laiturin. Lippuja saa vasta maanantaiksi. Vankilareissu oli siinä.
Entinen satama-alue on muutettu turistirysäksi, niinkuin sadassa muussakin kaupungissa on tehty. Ei siellä kauan marjailtu, kun otettiin polkupyörät alle ja alettiin ajelemaan kohti Golden Gatea. Siinä se vasta on siltainsinööri Jaatisen ja turistirysien vasuualuepäällikön yhteinen märkä päiväuni. Kaikki me sadat ihmiset halusimme nähdä tämän maailman kenties kuuluisimman sillan.
Ja onhan se komea! Punainen ilmestys San Franciscon lahden suulla. Ensinnä menimme täsmälleen sille paikalle, jossa James Stewart pelasti Kim Novakin Hitchcockin elokuvassa Vertigo, punainen kyynel. Eipä ole nykynuoret hitchin elokuvista kuulleetkaan, mutta meikäläisen nuoruudessa ne olivat sitä kaikkein tiukinta leffakamaa, jota olla voi! Otimme selfien... Sitten ajelimme sillan ensimmäiselle pylonille. Aivan repivää meteliä sillan kahdeksankaistaisella tiellä, koko hökötys huojuu ja heiluu. Onneksi sitä huolletaan ympäri vuoden ja vuorokauden. Esim. Sillan maalaaminen jatkuu maailman tappiin 24/7.
Pyörien luovutuksen jälkeen nousimme kuululle kukkulalle, Lombard Streetille, jossa kansa kokeilee mutkanajutaitoaan parhaansa mukaan. Tiukkoja mutkia. Otimma sielläkin selfien :)
Sitten tuli tekemisen puute, joten haimme auton parkista (30 taalaa per day!) ja ajoimme oikein vanhan liiton mukaisen piliksen ajamisen tässä Kalifornian suurimmassa kaupungissa. SF on kukkuloilla, joten se puheliaampi navigaattori mykistyi siihen paikkaan; Eipä ole tällaisia mäkiä Suomessa ei. Lopulta saavuimme 16th streetille katsomaan yhteisötaideteosta hiddengardensteps.org. Yhteisötaideteos - työtapa saattaisi sopia Suomeenkin. Eikö esim. Kajaaniin voisi suunnitella yhteisötaideteosta. Joutilaita ainakin olisi tarpeeksi sitä tekemään. Siitähän voisi tulla varsinainen turistirysä.
San Francisco on beatnikkien ja heidän jälkeläistensä hippilöiden, sekä sateenkaariväen yhteinen menomesta. Ja se näkyy! Keskustan bisneskortteleissa istuu, makaa, seisoo ja hummailee sellainen sekopääjoukkoue, että eipä uskalla suuntaa kysyä. Toisekseen SF on myös Piilaakso, jossa kaikki merkittävimmät nykykeksinnöt on tehty. Ja tehdään. Timantteja syntyy ainoastaan paineessa.
Naama paloi, van onpa tuossa tilaa mistä palaakin! Huomenna mahetaan lähteä mehtäpalstoja kahtelemmaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti