Kesän paras hetki oli, kun pääsin suvivirren jälken mummulaan kesälomalle. Ajelin polkupyörällä Murtorinteeltä Lietekylään kesähoitoon. Mummun kanssa istahdettiin portalle ja vaihdettiin kuulumiset. Loma!
Kesä mummulassa Lietekylässä oli ihmistaimen parasta aikaa. Tekemistä riitti, maatalossa oli eläimiä hoidettavaksi asti. Laukki-hevosen taluttaminen jännitti; jos se iso eläin karkaa päälle juuri silloin, kun se astuu tallin kynnyksen yli. Laukki suhtautui tilanteeseen sävyisästi ja huomioi pienen pojan pelot. Opettelin valjastamaan hevosen ja ajamaankin sitä. Laukin askel oli verkkainen, kun lähdettiin kotoa poispäin. Takaisin tullessa pakkautui laukalle.
Muuanna kesänä pyydystin pellosta kaksi jäniksepoikaa ja pistin ne leikkimökkiini kasvamaan. Tuoreella lehmänmaidolla ja muilla eväillä Huli ja Vili kasvoivat kesän mittaan aika jykeviksi elukoiksi. Toisena vuonna pyydystin lähes kolmekymmentä hiirtä kasvamaan puusaaviin. Siellä ne alkoivat jopa lisääntymään. Ihmeeni oli, että hiirien määrä väheni kesän mittaan. Mummu selitti sen sillä, että lumikko taitaa niitä viedä. Myöhemmin selvisi, että mummhan se niitä nakkeli vapauteen, kun inhosi koko eläintarhaa.
Juhannusaatto oli juhlan tuntua. Ukki pystytti koivut porraspieliin. Se oli tapa silloin. Pistettiin sauna lämpenemään. Hautakorven punainen savusauna puski savua monta tuntia ennen kun se oli valmis kylpyyn. Ukki oli urheilumiehiä. Saunaan mennessä harjoiteltiin pituushyppyä saunapolulla. Kylvettiin ukin kanssa, pylly meni mustaksi lauteilla, mutta ei se haitannut. Vastalla läpsittiin menemään. Vilvoiteltiin saunan portaalla kotikuusen varjossa. Hiljaisuus oli rikkumaton.
Saunan jälkeen syötiin pottumaitoa ja tonkoja. Pottumaitoon tarvittiin muutamia perunoita, jotka keitettiin pehmeiksi. Mummu lisäsi pottujen sekaan maitoa ja sipulia, kiehautti. Ukki onki Lumipurosta tonkoja, joita paistettiin voissa. Äärimmäisen herkullinen, mutta vaikeasti pyydettävä arka purotaimen maistui taivaalliselle! Ei tarvinnut grillata -kukaan ei moisesta ollut kuullutkaan.
Juhannuspäivänä lähdettiin liikenteeseen. Ukki käynnisti Monark-mopon ja istutti tyttärenpojan tarakalle. Mummu tuli omalla mopollaan perässä. Puolenkymmenen kilometrin matka oli jo seikkailu. Ajettiin Kansalaan, Taimia ja Uunoa tapaamaan. Kansalan väki oli juttuisaa porukkaa, pirtti oli tupakinsavusta sakeanaan, kun Uuno kertoi tarinoita taisteluistaan Suomussalmen rintamalla. Taimilla oli oikea peukalo jäänyt olkisippuriin, lapsesta oli mielenkiitoista katso peukalottoman käden toimia kahvinkeitossa. Lapseton, mutta lapsirakas pariskunta kohteli pikkupoikaa niinkuin piispaa pappilassa. Eipä sitä tiennyt, että tulevan puolison eno siinä tarinoi.
Matka jatkettiin mopolla aina Komulankönkäälle asti. Katseltiin siellä myllyä ja könkään jykeviä putouksia. Yhtenä kesänä oli uhmakas autokuski ottanut kaksi tyttöä kyytiin ja näyttänyt saabillaan miten soratietä ajetaan. Ulos meni ja paikka tunnetaan vieläkin kuolemankurvin nimellä. Kuski kuoli, tytöt selvisivät. Sitä puitiin pitkään.
Toisena juhannuspäivänä tuli Kerälän Ragnar kylään Hautakorpeen. Pienikasvuinen poikamies ajeli polkupyörällä kylään, kiersi kaikki Lietekylän talot pikku päissään puku päällä. Mukava oli, kun tuli vieraita käymään. Ukki tupsutteli Rosita-sikariaan pirtin penkillä ja kuunteli rannarin turinoita.
Mummu laittoi illalliseksi läskikäristystä. Syönnin jälkeen oli mukava köllähtää uunin viereen lukemaan. Vallitsi äärimmäinen rauha. Oli kesä ja juhannus.
