Koulukuva -vuoden turhake?

Yle-Kainuun toimittaja läpäisi jopa valtakunnalliseen mediaan tehdessään jutun koulukuvien ns. järjestelypalkkioista. Koska minulla on asiasta moniaan vuoden kokemus, avaan pikkuisen mistä on kyse.

Koulukuvat ovat ikiaikainen keksintö. Viime vuosisadalla, kun yllepainettu kävi koulua, kaikilla perheillä ei ollut kameroita yleisessä käytössä ja kuvia otettiin niiden kalleuden takia vähän. Koulukuvaajilla oli laadukkaat laitteet. He saapuivat syksyisin kouluun ja ottivat oppilaskuvia luokittain. Yksittäiskuvia ei juurikaan otettu. Pikkuhiljaa koulukuvapakettien paksuus ja hinta kasvoivat; Luokkakuvan lisäksi otettiin yksittäiskuvia, kaverikuvia ja ties mitä. Samaan aikaan kilpailu alalla kiristyi, olihan kyse miljoonabisneksestä.

Oman urani aikana tein useita sopimuksia koulukuvauksesta. Katsottiin kuvapaketille sopiva hinta ja koululle sovittiin myös ns. järjestelypalkkio. Järjestelypalkkiolla tietenkin houkuteltiin koulua sopimuksen tekoon ja katettiin koululle kuvauksista aiheutuvia kuluja. Päinvastoin kuin toimittaja ja opetushallituksen opetusneuvos eilen radiossa väittivät, kulujahan toki aiheutuu, ilmaisia lounaita kun ei ole.

Esimerkiksi 500 oppilaan koulussa kuvauksiin menee pari työpäivää. Kuvaajalle pitää järjestää tila, josta on toki kohtuullista vuokrakin maksaa. Opettajan tuntipalkka kuluineen on n. 35 euroa. Opettaja keskeyttää varsinaisen työnsä, järjestää oppilaat kuvauspaikalle ja valvoo heitä. Kuvien valmistuttua koulun toimisto ja opettajat hoitavat kuvien jakelun oppilaille ja reklamoivat mahdollisista virheistä. Näistä tehtävistä siis maksettiin tuo järjestelypalkkio.

Palkkio ei tietenkään tullut rehtorin tai kenenkään muunkaan tilille, eivätkä kuvausfirmat sellaista koskaan ehdottaneetkaan. Rahat tulivat koululle. Järjestelypalkkioista osa laitettiin oppilaiden stipendirahastoon, osa käytettiin esim. henkilökunnan virkistymiseen. Monet pikkujoulut järjestyivät kätevästi "koulukuvarahoilla". Joskus saatettiin ostaa koululle myös jokin opetusväline, eli kaikenkaikkiaan asioita, joita kunnan varoista ei koskaan voitu hankkia.

Kilpailu koulukuvauksista koveni ja järjestelypalkkiot kasvoivat. Sen vuoksi opetushallitus ohjeisti kuntia v. 2011 siten, että järjestelypalkkioita ei saa ottaa vastaan. Kajaanissa koulukuvauksein kilpailuttaminen siirrettiin kaupungin hankintatoimelle, joka hoitaa kuvauksien kilpailuttamisen hankintalain mukaisesti. Tämä onkin ryhdikäs menettely.

Tätä kirjoittaessani kädessäni on posliinimuki, jossa on koristeellinen teksti "Martin muki" ja tunnetun suomalaisen koulukuvayhtiön logo. Tällaisia mukeja -tyhjiä taikka täysiä- ei varmaan enää siis rehtoreille jaella, joten asia on paremmalla tolalla? Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ei järjestelypalkkioissakaan mitään väärää ollut. Kokemukseni mukaan koulu vain näyttää olevan se viiimeinen paikka mihin kaikki kustannukset kaadetaan ilman, että mikään maksaisi tai mistään saisi laskuttaa mitään. Odottelen vain milloin kunta alkaa maksaa koulukuvatkin, ettei kukaan vaan joutuisi eriarvoiseen asemaan!

Toisaalta; Kaikilla on jo laadukas kamera jatkuvasti taskussaan. Olisiko vaihtoehto, että koko koulukuvien ottaminen lopetetaan? Se toimintahan ei koulun perustehtäviin ainakaan kuulu.

Oikeat ja väärät mielipiteet, osa I

Suomalaisten kahtiajako on syventynyt nopeasti. Tilannetta ovat kärjistäneet mm. hallituksen toimet, laman jatkuminen näköjään maailman tappiin asti ja viimeisenä maahanmuuttajien tulva. Tässä tilanteessa maahan on muodostunut "oikeiden" ja "väärien" mielipiteiden kirjo. Oikeita mielipiteitä esittävät ovat sivistyneitä, viistaita, kaukonäköisiä, kansainvälisiä, ennakkoluulottomia ja edustavat ns. parempaa kansanosaa. Vääriä mielipiteitä esittävät ovat juntteja, typeriä, ymmärtämättömiä, rasisteja ja roskaväkeä.

Onneksi jokaiseen asiaan on läydettävissä myös totuus. Esitänkin nyt muutamiin isoihin kansallisiin kysymyksiin liittyviä oikeita ja vääriä mielipiteitä. Lopuksi kerron kuhunkin asiaan totuuden, eli miten asia oikeasti on.

Koulutusleikkaukset

Oikea mielipide: Suomen kansallinen vahvuus on hyvä koulutus. Koulutusleikkauksia ei saa, eikä pidä tehdä koska pienen maan koko tulevaisuus riippuu koulutuksemme tasosta. Päinvastoin, koulutukseen pitäisi varsinkin huonoina taloudellisina aikoina sijoittaa lisää, koska jokainen koulutukseen sijoitettu euro tulee kahtena takaisin. Olemme sentään sivistysvaltio!
Väärä mielipide: Koulutusjärjestelmäämme voidaan hyvin tehostaa, koska järjestelmä on liian paksu ja toimii tehottomasti. Koulutusleikkaukset eivät välttämättä vaikuta koulutuksen tuottavuuteen sitä eikä tätä, koska ne voidaan toteuttaa ilman haittoja.
Totuus: Suomessa on aivan liikaa korkeakouluja väkilukuun nähden ja koulutusjärjestelmä on tehoton. Korkeakoulujen määrää voidaan roimasti vähentää. Toisen asteen koulutus voidaan yhdistää yhdeksi nuorisokouluksi. Eurolla pitää saada enemmän opetusta, mutta vähemmän tyhjäkäyntiä. Koulutukselle ei aiheudu haittoja, mutta rahaa säästyy jopa puoli miljardia (500 000 000) euroa. Haittana on, että lopetettavista oppilaitoksista vapautuu työmarkkinoille vaikeasti työllistettävää epäkuranttia työvoimaa.

Varhaiskasvatus

Oikea mielipide: Lapsilta ei saa koskaan leikata. Päinvastoin lapsiin pitää sijoittaa lisää. Jos rajoitamme kaikille kuuluvaa varhaiskasvatusta, koko järjestelmä romuttuu, perheiden ongelmat kasvavat ja maksamme tulevaisuudessa moninkertaisen summan säästöihin verrattuna.
Väärä mielipide: Olemme niin huonossa tilanteessa, että myös lapsilta on leikattava. Lapsille, joiden vahempi on kotona ei kuulu subjektiivinen päivähoito-oikeus. Joka ei saa lapsiaan hoidetuksi, älköön hankkiko lapsia.
Totuus: Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että yhteiskunta ei luota siihen, että vanhemmat ovat lapsensa parhaita kasvattajia tai että kotikasvatus on myös varhaiskasvatusta. Lapsia voidaan ja pitää hoitaa / kasvattaa myös kotona, se on vanhempien ensisijainen velvollisuus. 20 tunnin subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen riittää enemmän kuin hyvin, peruskoulun 1. -luokkalainenkaan ei saa opetus kuin 19 tuntia viikossa.

Maahanmuutto

Oikea mielipide: Maahanmuuttajat rikastuttavat kulttuuriamme ja auttavat meitä työvoimapulassa. Väestömme vanhenee, jolloin tekeviä käsiä tarvitaan aina vaan enemmän. Ei haittaa vaikka turvapaikanhakijoita tulee nyt vaikka kuinka paljon, sehän on vain hyvä ja ihana asia. Kansainvälisiä sopimuksia on noudatettava.
Väärä mielipide: Maahanmuuttajat ovat elintasoshoppailijoita.  Vaikka joillain voi olla hätä, turvapaikanhakijoiden joukossa on rikollisia ja terroristeja, jotka vain odottavat tilaisuutta toteuttaa rikollisia ja raakoja tekojaan suomessa. Suomi suomalaisille, rajat kiinni!
Totuus: Maahanmuutto karkasi tänä kesänä käsistä, mutta sitä ei ns. virallinen taho uskalla myöntää. Maahanmuuttajia tulvii maahamme aivan liikaa. Se, että saamme pakolaistulvan majoitettua jonkin voimistelusalin lattialle ei riitä alkuunkaan. Jo nyt maassa olevien maahanmuuttajien kotouttaminen on kunnille ylivoimainen tehtävä. Suurtyöttömyyden aikana heidän työllistämisensä on aikalailla mahdoton tehtävä. Työvoimapulan on ennustettu tulevan pian 1980-luvulta alkaen, sitäkään ei ole näköpiirissä. Tosiasia on myös, että maahantulijoiden joukossa on ainesta, jotka pistävät täällä vielä jollain tavalla "hulinaksi".

Tämä totuuden löytäminen isojen asioiden keskeltä onkin niin mielenkiintoista, että alan saman tien miettiä osaa II...

Pakolaista pierettää!

Eilen Oulun vastaanottokeskuksen pakolaisryhmä marssi Oulun poliisilaitokselle esittämään tyytymättömyytensä mm. vastaanottokeskuksen tarjoamiin aterioihin. Vastaanottokeskuksen menu on kuulemma aikalailla vaatimaton ja ruuat pahanmakuisia. Lisäksi maitopohjaiset ruuat ovat aiheuttaneet asukkaille vatsavaivoja johtuen maidon sisältämästä laktoosista, johon hienostunut arabialainen suolisto ei ole lainkaan tottunut. Ymmärtäähän sen, että ei ole ihmisen hyvä olla jos ruoka ei maistu, taikka jos maistuukin, seurauksena on mahan kipristelyä ja ilmavaivoja. Kiusallista ja harmillista. Onneksi oululaiset eivät sentään rössypottua vierailleen tarjonneet.

Itse olen innokas ruuanlaittaja, mutta silti kaukana kulinaristista. Tämä johtunee varmaan kainulaistaustastani; Kainuun ruokakulutturihan on maukasta, mutta vähistä aineksista koottua. Kukapa voisi esim. vastustaa juustoleipää lakkahillon kanssa taikka perinteiseen taikinajureen puu-uunissa tehtyä lämmintä ruisleipää, jonka päälle on levitetty aitoa voita.

Jos minut keittiöön päästää, saattaa tarjolle ilmestyä Kainuun keittokirjan helmiä: Pottumaitoa, pottupuuroa, vellejä, keittoja ja muita yksinkertaisia, mutta mielestäni erinomaisen herkullisia ja edullisia kotiruokia. Maitoa en paljaaltaan juo koskaan. Sen sijaan maitopohjaiset ruuat, kuten valkokastike pottujen kanssa on erinomaista herkkua. Jos siihen lisuketta kaipaa niin paistettu kala, esim. muikku on herkkua.

Mummut ja äitihän niitä parhaita kotiruokia laittoivat. Hautakorven mummu pyöräytti puuhellalla ohrajauhovellin taikka läskikäristyksen. Käristykseen sopi kastella keitettyä perunaa taikka leivänpalasia ja napsia ne sitten tirisevän rapean silavan kanssa menemään. Appiukko Kalevi onki purosta herkulliset tongot, jotka Saara-anoppi sitten paistoi rapeiksi. Vieläkin tulee kyynel silmäkulmaan, kun ajattelen nuoruuden aurinkoista hyrynsalmelaista sydänkesää, tonkoja ja pottumaitoa, joka oli keitetty uusista perunoista, lisukkeena vastapaistettu ohrarieska! Sunnuntaina syötiin aina riisipuuroa lounaaksi. Se oli perinteistä pyhäruokaa. Äiti laittoi usein karjalanpaistia pyhäksi. Isän en juuri nähnyt ruokaa laittavan, korkeintaan teki voileivän itselleen, sellainen oli maan tapa siihen aikaan.

Työelämään päästyäni söin muutamia tuhansia annoksia kouluruokaa. Oikeastikin pidin kouluruuista. Nykyään kouluruuan valmistajat tekevät kaikkensa, että kouluruoka on hyvää ja ravitsevaa. Tehtävä on vaikea; on otettava huomioon raaka-ainehankinnat, ravitsemussuositukset, ruuan valmistus, ulkonäkö ja tietenkin maku. Annoksen pitää syntyä parilla eurolla. Nuoret ovat ranttuja; ei tahdo kouluruoka maistua millään, eikä Oulussakaan asumista aloitteleville pakolaisille kouluruoka kelpaa. Maistuisikohan oman kouluaikani "tilhenliha" taikka sipatti puhumattakaan maanantaiaamun kaurapuurosta paremmin?

Ruoka-aineet eivät mielestäni ole ollenkaan kalliita; Kauppareissusta selviää hyvin alle kahdellakympillä ja niillä eväillä elää yksi ihminen jo useampiakin päiviä. Pitää vain olla omatoiminen ja katsella vähän hintoja. Huomenna taidan keittää posauttaa makkarakeiton. Citymarketista sai uunilenkin eurolla. Siitä riittää useampaankin ateriaan. Keittoon laitteleen tietenkin perunoita, porkkanoita, sipulia ja makaroonejakin. Kasvisliemikuutio maustaa liemen sopimoilleen.

Kotouttaminen on maahanmuutossakin avainasia. Kotouttaminen voisi sisältää vaikka yhteistä ruuanlaittoa ja tutustumista toistemme ruokakulttuureihin. Kuskusin kanssa voisi tarjoilla esimerkiksi paistettuja ahvenia, halal-lihan kanssa pottumuusia. Ja jos pierettää niin pierettäköön! Tyhjä ei paukahda.

Huomenna voi paukahtaakin:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015100120449411_uu.shtml