Isänmaata puolustamassa

Minulla oli lokakuun lopussa jälleen ilo vierailla Kainuun Prikaatilla, tällä kertaa Kainuun rehtoriyhdistyksen kanssa, kiitos taas reissusta! Joka kertahan siellä tulvahtaa mieleen oma varusmiespalveluksen aikani vv. 1975-76. Hyvänen ihme, kohta siitä tulee jo 40 vuottaa!

6.12.1975, Kainuun Prikaati, Panssarintorjuntakomppania:
Prikaati järjestäytyi  itsenäisyyspäivän paraatiin. Kiillotettiin saappaat, öljyttiin rynkyt (rynnäkkökivääri RK 62), oiottiin manttelit, lakki suoraan! Sitten otettiin sängyn vierestä jakkara kainaloon ja kannettiin se kuorma-auton (Sisu SA-150, "masi") paljaalle lavalle. Istuttiin jakkaroille neliriviin. Auton perään oli kiinnitetty raskas sinko eli "musti" (panssarintorjuntaan tarkoitettu keskikokoinen ase). Ajettiin kaupunkiin koko prikaati. Paitsi ne, jotka olivat onnekkaasti lomalla.

Armeijassa on aina kiire -odottamaan; lähdetään kovalla kiireellä ("aikaa kaksi minuuttia, josta puolet meni jo..."), mutta sitten odotetaan; Kauppatorin kulmalla paleltiin, oli sen verran pakkasta. Ei ollut nallepukua alla, eikä muuta nykyajan varustusta. Puuvillaa ja villapaita, mantteli ja sarkahousut.

Lopulta kolonna nytkähti liikkeelle, ohitettiin paraatin vastaanottaja ja tehtiin kunniaa opetetulla tavalla. Soittokunta soitti, se nosti tunnelmaa. "Katse eteenpäin" ja varuskuntaan.

Prtikaatilla tarjottiin itsenäisyyspäivän juhlalounas, se oli aina sama, palapaisti. Peltimukit kolisivat, työkalut kävivät ja ruoka maistui. Päälle ole petroolia, eli armeijan omaa kahvia. Urbaanilegendan mukaan kahvisäkkien kyljessä oli kuulemma varoitus: "Vain vangeille ja sotilaille!" Lounaan päälle aromasätkä ja maailma oli taas mallissaan.

Iltapäivällä esitettiin Tuntemattoman sotilaan se ainoa versio, joka tuolloin oli olemassa, Edvin Laineen 1955, sama joka tänäänkin teeveestä näkyy. Illalla sai iltaloman, käytiin Tanelissa. Kyllä, juuri siinä samassa, joka edelleen on Raatihuoneen torin kulmassa kutakuinkin muuttumattomana. Prikaatilla melkein kaikki oli muuttunut vuonna 2014 verrattuna vuoteen 1976, mutta Taneli se on vaan  ja porskuttaa!

Elimme 70-luvulla YYA-aikaa, kummallista vaihetta Suomen historiassa. Välttämättömyydestä piti tehdä hyve, että kalliilla ja melkein ylivoimaisin ponnistuksin hankittu  itsenäisyys säilyisi. Sotaharjoituksissa vihollinen tuli tuolloin aina pohjoisesta taikka etelästä, ei koskaan idästä. Joukot olivat keltaisia ja sinisiä, ei punaisia. Jääkärimarssin soittaminen oli radiossa kielletty! Niin herkkää oli yhteiselo itänaapurin kanssa tuolloin(kin). Ystävyyttä vaalittiin ja ylläpidettiin, Kekkonen hiihti, ryyppäsi ja metsästi naapurin miesten kanssa karvahattu päässä. Hänkin puolusti isänmaata kynsin hampain.

Viime aikojen tapahtumat osoittavat, että itsenäisyyttämme on edelleen kaikin voimin puolustettava. Venäjä ei  viisastu koskaan! Venäjän kansa ei vaan osaa elää demokratiassa ja yhteistoiminnassa muiden kanssa, vaan tarvitsee yhden tsaarin kerrallaan, jota se seuraa vaikka kuolemaan, kunhan propaganda  on kohdallaan. Pääasia, että Venäjä on suurvalta -vaikka vain omasta mielestään.

Saa seuraavatkin 40 vuotta Suomen nuoriso marssia prikaateillaan omaa itsenäisyyttä puolustaakseen. Toisaalta, hyvää se armeija tekee! Niin se teki minullekin.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Ps. Kuvassa varusmieskersantti vuodelta 1976. Olin aika otettu noista kessunjämistä, joita ei ihan kaikille annettu. "Toimistotöhö", tuumasivat omat, prikaatilla palvelleet lapseni, kuvan nähdessään.  Niin ne palaa jalat maan pinnalle isältäkin. Toivottavasti teidänkään ei koskaan tarvitse kokea sotaa.