perjantai 16. lokakuuta 2015

Koulukuva -vuoden turhake?

Yle-Kainuun toimittaja läpäisi jopa valtakunnalliseen mediaan tehdessään jutun koulukuvien ns. järjestelypalkkioista. Koska minulla on asiasta moniaan vuoden kokemus, avaan pikkuisen mistä on kyse.

Koulukuvat ovat ikiaikainen keksintö. Viime vuosisadalla, kun yllepainettu kävi koulua, kaikilla perheillä ei ollut kameroita yleisessä käytössä ja kuvia otettiin niiden kalleuden takia vähän. Koulukuvaajilla oli laadukkaat laitteet. He saapuivat syksyisin kouluun ja ottivat oppilaskuvia luokittain. Yksittäiskuvia ei juurikaan otettu. Pikkuhiljaa koulukuvapakettien paksuus ja hinta kasvoivat; Luokkakuvan lisäksi otettiin yksittäiskuvia, kaverikuvia ja ties mitä. Samaan aikaan kilpailu alalla kiristyi, olihan kyse miljoonabisneksestä.

Oman urani aikana tein useita sopimuksia koulukuvauksesta. Katsottiin kuvapaketille sopiva hinta ja koululle sovittiin myös ns. järjestelypalkkio. Järjestelypalkkiolla tietenkin houkuteltiin koulua sopimuksen tekoon ja katettiin koululle kuvauksista aiheutuvia kuluja. Päinvastoin kuin toimittaja ja opetushallituksen opetusneuvos eilen radiossa väittivät, kulujahan toki aiheutuu, ilmaisia lounaita kun ei ole.

Esimerkiksi 500 oppilaan koulussa kuvauksiin menee pari työpäivää. Kuvaajalle pitää järjestää tila, josta on toki kohtuullista vuokrakin maksaa. Opettajan tuntipalkka kuluineen on n. 35 euroa. Opettaja keskeyttää varsinaisen työnsä, järjestää oppilaat kuvauspaikalle ja valvoo heitä. Kuvien valmistuttua koulun toimisto ja opettajat hoitavat kuvien jakelun oppilaille ja reklamoivat mahdollisista virheistä. Näistä tehtävistä siis maksettiin tuo järjestelypalkkio.

Palkkio ei tietenkään tullut rehtorin tai kenenkään muunkaan tilille, eivätkä kuvausfirmat sellaista koskaan ehdottaneetkaan. Rahat tulivat koululle. Järjestelypalkkioista osa laitettiin oppilaiden stipendirahastoon, osa käytettiin esim. henkilökunnan virkistymiseen. Monet pikkujoulut järjestyivät kätevästi "koulukuvarahoilla". Joskus saatettiin ostaa koululle myös jokin opetusväline, eli kaikenkaikkiaan asioita, joita kunnan varoista ei koskaan voitu hankkia.

Kilpailu koulukuvauksista koveni ja järjestelypalkkiot kasvoivat. Sen vuoksi opetushallitus ohjeisti kuntia v. 2011 siten, että järjestelypalkkioita ei saa ottaa vastaan. Kajaanissa koulukuvauksein kilpailuttaminen siirrettiin kaupungin hankintatoimelle, joka hoitaa kuvauksien kilpailuttamisen hankintalain mukaisesti. Tämä onkin ryhdikäs menettely.

Tätä kirjoittaessani kädessäni on posliinimuki, jossa on koristeellinen teksti "Martin muki" ja tunnetun suomalaisen koulukuvayhtiön logo. Tällaisia mukeja -tyhjiä taikka täysiä- ei varmaan enää siis rehtoreille jaella, joten asia on paremmalla tolalla? Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ei järjestelypalkkioissakaan mitään väärää ollut. Kokemukseni mukaan koulu vain näyttää olevan se viiimeinen paikka mihin kaikki kustannukset kaadetaan ilman, että mikään maksaisi tai mistään saisi laskuttaa mitään. Odottelen vain milloin kunta alkaa maksaa koulukuvatkin, ettei kukaan vaan joutuisi eriarvoiseen asemaan!

Toisaalta; Kaikilla on jo laadukas kamera jatkuvasti taskussaan. Olisiko vaihtoehto, että koko koulukuvien ottaminen lopetetaan? Se toimintahan ei koulun perustehtäviin ainakaan kuulu.



maanantai 5. lokakuuta 2015

Oikeat ja väärät mielipiteet, osa I

Suomalaisten kahtiajako on syventynyt nopeasti. Tilannetta ovat kärjistäneet mm. hallituksen toimet, laman jatkuminen näköjään maailman tappiin asti ja viimeisenä maahanmuuttajien tulva. Tässä tilanteessa maahan on muodostunut "oikeiden" ja "väärien" mielipiteiden kirjo. Oikeita mielipiteitä esittävät ovat sivistyneitä, viistaita, kaukonäköisiä, kansainvälisiä, ennakkoluulottomia ja edustavat ns. parempaa kansanosaa. Vääriä mielipiteitä esittävät ovat juntteja, typeriä, ymmärtämättömiä, rasisteja ja roskaväkeä.

Onneksi jokaiseen asiaan on läydettävissä myös totuus. Esitänkin nyt muutamiin isoihin kansallisiin kysymyksiin liittyviä oikeita ja vääriä mielipiteitä. Lopuksi kerron kuhunkin asiaan totuuden, eli miten asia oikeasti on.

Koulutusleikkaukset

Oikea mielipide: Suomen kansallinen vahvuus on hyvä koulutus. Koulutusleikkauksia ei saa, eikä pidä tehdä koska pienen maan koko tulevaisuus riippuu koulutuksemme tasosta. Päinvastoin, koulutukseen pitäisi varsinkin huonoina taloudellisina aikoina sijoittaa lisää, koska jokainen koulutukseen sijoitettu euro tulee kahtena takaisin. Olemme sentään sivistysvaltio!
Väärä mielipide: Koulutusjärjestelmäämme voidaan hyvin tehostaa, koska järjestelmä on liian paksu ja toimii tehottomasti. Koulutusleikkaukset eivät välttämättä vaikuta koulutuksen tuottavuuteen sitä eikä tätä, koska ne voidaan toteuttaa ilman haittoja.
Totuus: Suomessa on aivan liikaa korkeakouluja väkilukuun nähden ja koulutusjärjestelmä on tehoton. Korkeakoulujen määrää voidaan roimasti vähentää. Toisen asteen koulutus voidaan yhdistää yhdeksi nuorisokouluksi. Eurolla pitää saada enemmän opetusta, mutta vähemmän tyhjäkäyntiä. Koulutukselle ei aiheudu haittoja, mutta rahaa säästyy jopa puoli miljardia (500 000 000) euroa. Haittana on, että lopetettavista oppilaitoksista vapautuu työmarkkinoille vaikeasti työllistettävää epäkuranttia työvoimaa.

Varhaiskasvatus

Oikea mielipide: Lapsilta ei saa koskaan leikata. Päinvastoin lapsiin pitää sijoittaa lisää. Jos rajoitamme kaikille kuuluvaa varhaiskasvatusta, koko järjestelmä romuttuu, perheiden ongelmat kasvavat ja maksamme tulevaisuudessa moninkertaisen summan säästöihin verrattuna.
Väärä mielipide: Olemme niin huonossa tilanteessa, että myös lapsilta on leikattava. Lapsille, joiden vahempi on kotona ei kuulu subjektiivinen päivähoito-oikeus. Joka ei saa lapsiaan hoidetuksi, älköön hankkiko lapsia.
Totuus: Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, että yhteiskunta ei luota siihen, että vanhemmat ovat lapsensa parhaita kasvattajia tai että kotikasvatus on myös varhaiskasvatusta. Lapsia voidaan ja pitää hoitaa / kasvattaa myös kotona, se on vanhempien ensisijainen velvollisuus. 20 tunnin subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen riittää enemmän kuin hyvin, peruskoulun 1. -luokkalainenkaan ei saa opetus kuin 19 tuntia viikossa.

Maahanmuutto

Oikea mielipide: Maahanmuuttajat rikastuttavat kulttuuriamme ja auttavat meitä työvoimapulassa. Väestömme vanhenee, jolloin tekeviä käsiä tarvitaan aina vaan enemmän. Ei haittaa vaikka turvapaikanhakijoita tulee nyt vaikka kuinka paljon, sehän on vain hyvä ja ihana asia. Kansainvälisiä sopimuksia on noudatettava.
Väärä mielipide: Maahanmuuttajat ovat elintasoshoppailijoita.  Vaikka joillain voi olla hätä, turvapaikanhakijoiden joukossa on rikollisia ja terroristeja, jotka vain odottavat tilaisuutta toteuttaa rikollisia ja raakoja tekojaan suomessa. Suomi suomalaisille, rajat kiinni!
Totuus: Maahanmuutto karkasi tänä kesänä käsistä, mutta sitä ei ns. virallinen taho uskalla myöntää. Maahanmuuttajia tulvii maahamme aivan liikaa. Se, että saamme pakolaistulvan majoitettua jonkin voimistelusalin lattialle ei riitä alkuunkaan. Jo nyt maassa olevien maahanmuuttajien kotouttaminen on kunnille ylivoimainen tehtävä. Suurtyöttömyyden aikana heidän työllistämisensä on aikalailla mahdoton tehtävä. Työvoimapulan on ennustettu tulevan pian 1980-luvulta alkaen, sitäkään ei ole näköpiirissä. Tosiasia on myös, että maahantulijoiden joukossa on ainesta, jotka pistävät täällä vielä jollain tavalla "hulinaksi".

Tämä totuuden löytäminen isojen asioiden keskeltä onkin niin mielenkiintoista, että alan saman tien miettiä osaa II...


torstai 1. lokakuuta 2015

Pakolaista pierettää!

Eilen Oulun vastaanottokeskuksen pakolaisryhmä marssi Oulun poliisilaitokselle esittämään tyytymättömyytensä mm. vastaanottokeskuksen tarjoamiin aterioihin. Vastaanottokeskuksen menu on kuulemma aikalailla vaatimaton ja ruuat pahanmakuisia. Lisäksi maitopohjaiset ruuat ovat aiheuttaneet asukkaille vatsavaivoja johtuen maidon sisältämästä laktoosista, johon hienostunut arabialainen suolisto ei ole lainkaan tottunut. Ymmärtäähän sen, että ei ole ihmisen hyvä olla jos ruoka ei maistu, taikka jos maistuukin, seurauksena on mahan kipristelyä ja ilmavaivoja. Kiusallista ja harmillista. Onneksi oululaiset eivät sentään rössypottua vierailleen tarjonneet.

Itse olen innokas ruuanlaittaja, mutta silti kaukana kulinaristista. Tämä johtunee varmaan kainulaistaustastani; Kainuun ruokakulutturihan on maukasta, mutta vähistä aineksista koottua. Kukapa voisi esim. vastustaa juustoleipää lakkahillon kanssa taikka perinteiseen taikinajureen puu-uunissa tehtyä lämmintä ruisleipää, jonka päälle on levitetty aitoa voita.

Jos minut keittiöön päästää, saattaa tarjolle ilmestyä Kainuun keittokirjan helmiä: Pottumaitoa, pottupuuroa, vellejä, keittoja ja muita yksinkertaisia, mutta mielestäni erinomaisen herkullisia ja edullisia kotiruokia. Maitoa en paljaaltaan juo koskaan. Sen sijaan maitopohjaiset ruuat, kuten valkokastike pottujen kanssa on erinomaista herkkua. Jos siihen lisuketta kaipaa niin paistettu kala, esim. muikku on herkkua.

Mummut ja äitihän niitä parhaita kotiruokia laittoivat. Hautakorven mummu pyöräytti puuhellalla ohrajauhovellin taikka läskikäristyksen. Käristykseen sopi kastella keitettyä perunaa taikka leivänpalasia ja napsia ne sitten tirisevän rapean silavan kanssa menemään. Appiukko Kalevi onki purosta herkulliset tongot, jotka Saara-anoppi sitten paistoi rapeiksi. Vieläkin tulee kyynel silmäkulmaan, kun ajattelen nuoruuden aurinkoista hyrynsalmelaista sydänkesää, tonkoja ja pottumaitoa, joka oli keitetty uusista perunoista, lisukkeena vastapaistettu ohrarieska! Sunnuntaina syötiin aina riisipuuroa lounaaksi. Se oli perinteistä pyhäruokaa. Äiti laittoi usein karjalanpaistia pyhäksi. Isän en juuri nähnyt ruokaa laittavan, korkeintaan teki voileivän itselleen, sellainen oli maan tapa siihen aikaan.

Työelämään päästyäni söin muutamia tuhansia annoksia kouluruokaa. Oikeastikin pidin kouluruuista. Nykyään kouluruuan valmistajat tekevät kaikkensa, että kouluruoka on hyvää ja ravitsevaa. Tehtävä on vaikea; on otettava huomioon raaka-ainehankinnat, ravitsemussuositukset, ruuan valmistus, ulkonäkö ja tietenkin maku. Annoksen pitää syntyä parilla eurolla. Nuoret ovat ranttuja; ei tahdo kouluruoka maistua millään, eikä Oulussakaan asumista aloitteleville pakolaisille kouluruoka kelpaa. Maistuisikohan oman kouluaikani "tilhenliha" taikka sipatti puhumattakaan maanantaiaamun kaurapuurosta paremmin?

Ruoka-aineet eivät mielestäni ole ollenkaan kalliita; Kauppareissusta selviää hyvin alle kahdellakympillä ja niillä eväillä elää yksi ihminen jo useampiakin päiviä. Pitää vain olla omatoiminen ja katsella vähän hintoja. Huomenna taidan keittää posauttaa makkarakeiton. Citymarketista sai uunilenkin eurolla. Siitä riittää useampaankin ateriaan. Keittoon laitteleen tietenkin perunoita, porkkanoita, sipulia ja makaroonejakin. Kasvisliemikuutio maustaa liemen sopimoilleen.

Kotouttaminen on maahanmuutossakin avainasia. Kotouttaminen voisi sisältää vaikka yhteistä ruuanlaittoa ja tutustumista toistemme ruokakulttuureihin. Kuskusin kanssa voisi tarjoilla esimerkiksi paistettuja ahvenia, halal-lihan kanssa pottumuusia. Ja jos pierettää niin pierettäköön! Tyhjä ei paukahda.

Huomenna voi paukahtaakin:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015100120449411_uu.shtml

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Maailmanloppua outellessa

Kuten nytkin, olin jo poikasena innokas lukumies. Siihenkin aikaan kaikenmaailman lahkolaiset kiersivät käännyttämässä kansaa ja myymässä erilaisia lehtisiään. On huomattava, että tuolloin ei varsinaista sosiaalista mediaa ollut olemassa, joten kaikki "tieto" levisi radion, television ja lehtien avulla. Ja huhujen. Kaikkihan oli tietenkin totta, kun se em. välineissä kerran oikein painettuna taikka puhuttuna oli. Mediakritiikkiä ei oltu keksitty, kansa uskoi kaiken.

Toinen  mummoni oli körttiläistaustainen. Ajan ikäihmisten  tapaan mummo suhtautui vakavasti uskontoon. Virsikirja ja raamattukin olivat ahkerassa käytössä. Niistä löytyivät elämänohjeet ja lohdutusta vaikeisiin tilanteisiin. Jumala auttoi kaikkia, jotka Häneen uskoivat. Hyvä niin, ei ole ihmisen hyvä olla ahdistuneena.

Mummo oli ostanut jehovan todistajien lehden, Vartiotornin. Se joutui käsiini iltalukemiseksi. Luin lehdykän kannesta kanteen, eikä sen jälkeen tosiaankaan nukuttanut! Vartiotorni nimittäin ilmoitti varmoin sanankääntein, että maailmanloppu tulee tuossa tuokiossa. Laskeskelin, että en ehdi edes mopoikään ennen kun koko maapallo hävitetään ja vain jehovaan uskovat pääsevät taivaaseen. Muilla ei sinne ole asiaa. Sellainen tieto  alkoi syödä nuorta miestä aikalailla! Ennustuksessa mainittu päivämäärä kuitenkin tuli ja meni. Maapallo jatkoi radallaan ja moporeissutkin tuli tehtyä. Niin se on tehnyt senkin jälkeen lukuisista uusista ennustetuista päivämääristä huolimatta. Mutta entäs tämän jälkeen?

Tänään on 28. syyskuuta 2015, jolloin maailmanlopun pitäisi jälleen kerran tulla. Suuri asteroidi kuulemma törmää maapalloon ja tuhoaa kaiken elämän maan päältä. Luin jostain, että ennustus on aiheuttanut suurta hätää eri puolilla maapalloa. Ihmiset hamstraavat ruokaa, erityisesti pakastettu ruoka ja kuivamuona tekee hyvin kauppansa monissa paikoissa. Saapi nähdä missä nämä aikovat ateriansa nauttia, kun tuolla tavalla maailmanloppuunkin osaavat varautua.

Tuota asteroidia nyt täällä kotosalla odottelen. Kannattaako lähteä enää raivaamaankaan jos koko työ menee haaskuun jo ennen iltaa? Ja kuinka kauan tässä vielä pitää odotella? Uudessa-Seelannissa päivä on kohta pulkassa, Kaliforniassa ei olla päästy kunnolla nukkumaankaan.Täytyy varmaan seurata uutisia ja odotella huomiseen asti miten tässä käy. Harmittaakin vähän, kun toissapäivän valettiin porukalla anturoita yhteen tulevaan vapaa-ajan asuntoon. Käypikö nyt niin, ettei ehdi betoni edes kuivumaan ennen kun koko maapallo häviää? Menikö koko työ hukkaan?

Pikkuisen olen uskoani elämänkokemuksen myötä näihin lopun ajan ennustuksiin menettänyt. Minusta tuntuu, että nämä uskonnot taitavatkin itse olla se maailmanloppu mitä ne niin hartaasti ennustavat. Ei riitä ymmärrys enää kaikenmaailman hirmuteoille mitä erilaisten uskontojen varjolla (tekosyyllä) tällä maapallolla tehdään. Ja jokainen julistamassa omaa totuuttaan varmana tietona. Ihan hulluksi on ihmiskunta tullut!

Kesän mittaan kävi pari kertaa näitä vartiotornin kauppiaita tuossa kartanolla. Olisivat halunneet edes keskustella kanssani näistä iäsiyysasioista. Kauniita tyttöjä olivat, mutta lyhyeksi jäivät puheet.

Pannaan nyt tämä turina verkkoon, vielä ehditään pakasteita ostamaan! Jälleennäkemisen ihanassa toivossa!


maanantai 21. syyskuuta 2015

Pelti auki volkkarilla

Maailman suurin autontuottaja, Volkswagen, on manipuloinut valmistamiensa autojen päästötestejä. Keino oli saksalaisen nerokas ja yksinkertainen; avataan testiajoneuvon konepelti, jolloin pellin alla oleva työvalo syttyy. Valon syttyminen ilmoittaa  auton tietokoneelle, että nyt ajellaan konepelti auki eli ollaankin testitilanteessa. Tällöin tietokone hoksaa vähentää auton päästöjä. Näin päästömittauksen tulokset ovat paremmat kuin konepelti kiinni ajellessa.

Typerä manipulointi paitsi laski autojätin osaketta viidenneksen, toi mieleeni omat edesottamukseni nuoruuden ajoneuvojeni kanssa. Kuten aiemmin kirjoittelin, ensimmäinen oma autoni 70-luvun alussa oli vihreä VW kupla, jonka hankin Kajaanista kovalla kiirellä aikamoisessa autokuumeessa. Tämäkään autoilukokemus ei olisi saanut täyttymystään ellen olisi myös itse korjannut ajokkiani. Vaikka huollot ja korjaukset menivät enemmän tai useinkin myös vähemmän nappiin, niistä oppi myös aika paljon autotekniikasta, josta edelleen on paljon hyötyä; Kuinka moni osaisi esim. vaihtaa katkojan kärjet vanhaan autoon ja säätää sen jälkeen sytytyksen oikein pelkän kopukynän tai vaikkapa vain ajovalolampun ja parin johdonpätkän avulla?

Kerran siitä vihreästä alkoi liikkeelle lähdettäessä kuulumaan valtava pamahdus jostain alakerrasta. Ja aina kun kaasua löysäsi ja lisäsi pamahdus kuului uudelleen. Oli niinkuin joku olisi lyönyt lekalla auton pohjaan. Eipä muuta, kun auton alle asiaa tutkimaan. Sieltähän se vika löytyi: Volkkarihan on takamoottorinen. Moottorin ja takapyörien etupuolella on vaihteisto, joka taas on kiinnitetty auton runkoon. Nyt oli käynyt niin, että vaihteiston etupään kiinnike oli murtunut, jolloin koko moottori-vaihteistopaketti pyrki liikkeelle lähtiessä hyppäämään vetävien takapyörien voimasta ympäri! Tällöin vaihteisto iski voimalla takapenkin alle auton koriin! Eipä siinä mitään, veistelin kakkosenlosesta pari kiilaa, jotka tungin vaihteiston ja auton korin väliin, ja taas mentiin. Taisipa ajokki läpäistä pari katsastustakin tällä korjauksella. Siihen aikaan katsastus tehtiin paljaan taivaan alla, jolloin katsastuinssillä ei ollut pääsyä ihan joka paikkaan kurkkimaan.

Aikanaan  vaihdoin volkkarini toiseen samanlaiseen. Siihen oli joku asiantuntematon tehnyt moottoriremontin. Työmaalta palatessa moottori leikkasi kiinni. Siihen päättyi sen sinisen, sinällään siistin toisen kuplani taru. Tästä taas tuli mieleen tosi tarina kainuulaisesta eläinlääkäristä, joka hoiti työtään VW kuplalla. Kuplan moottori alkoi vedellä viimeisiään, jolloin eläinlääkäri matkusti Kajaaniin ostamaan ajokkiinsa vaihtomoottoria. Asiakas tähdensi merkkiliikkeessä vielä erikseen, että moottorin tulee olla tehdasuusi, siis saksassa tehtaalla valmistettu. "Kyllähän se sopii, sanoi myyjä, mutta se tulee kyllä aika kalliiksi." "No, jos teillä ei ole rahaa, niin voin kyllä lainata", vastasi asiakas. Ja sai moottorinsa.

Kolmas kuplani oli valkoinen, rekkari OTF-14. Sillä ajelin aika kauan ja pitkiäkin matkoja. Ei ollut temppukaan ajaa kelillä kun kelillä 400 km Raumalta Mikkeliin viikonlopun viettoon. Pontta touhulle antoi Mikkelissä opiskellut entinen tyttöystävä ("nykyinen vaimo ja tuleva leski", sanoisi Jaaakko Teppo). Samoin Suomussalmi -Rauma väli, 760 km meni aikaan 9-11 tuntia. Kokeilkaapa tänään vanhalla kuplalla! Jos on motivaatio kohdallaan on isostakin hommasta jo suurin osa tehty...

Kerran olin jälleen matkalla Suomussalmelta Mikkeliin (470km!). Varkauden tienoilla oli siihen aikaan suora, joka nyt on jo hävinnyt uuden ohitustien alle. Siinä kaikessa rauhassa ajellessani juuri sen valkoisen kuplan etupelti (jonka alla oli matkatavaratila) hyppäsi satasen vauhdissa pystyyn. Siinä rupesi olemaan näkymä aika heikoilla ja päänuppi kävi "konttorin" puolella hetken ylikierroksilla! Onneksi avoimen pellin kaarevan takareunan alle jäi muutaman sentin rako, josta hoksasin kurkistella ja ohjata ajokin valtatien sivuun. Lähellä oli vielä huoltoasema, josta ostetulla köydenpätkällä sain pellin kiinni puskuriin ja matka jatkui perille asti.

Tuolloin kyllä volkkarin päästöt eivät ainakaan vähentyneet vaikka pellin avasikin. Taisivat ohjaamon puolella jopa aika paljon kasvaakin...


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Hölmöläisiä maailmalta

Hölmöläinen nr. 1
Suomalainen Abu Hurairah Finlandi -nimeä käyttävä pakistanilaistaustainen mies on räjäyttänyt itsensä Irakin armeijan tukikohdan lähellä, kertovat päivän uutiset. Mies on käynyt varusmiespalveluksen suomessa ja aloittanut ammattikorkeakouluopinnot Porissa. Hän oli kuitenkin lähtenyt koulusta jo 1. vuosikurssin alussa. Mies räjähti julkisuuteen Lähi-Idässä ja varsinainen uutinenhan tässä meille on, että hän on suomalainen. Suojelupoliisille asia ei ole mitenkään uusi; heidän tietojensa mukaan mm. ISIS:n terrorristijoukoissa taistelee satoja "suomalaistaustaisia" ihmisiä. Mikisiköhän he eivät tyytyneet siihen elin- ja palvelutasoon, jonka perässä miljoonat nytkin pitkin eurooppaa epätoivoisin ilmein vaeltavat maasta toiseen?

Hölmöläinen nr. 2
Aamupäivästä, kunhan tästä kerkiän, teen reppuuni (jossa muuten lukee: Hallan Akan hiihto :) eväsleivät ja kahvit. Ajan autolla 70 km palstani reunaan ja kävelen varttitunnin raivauspaikalle. Valjaat selkään, kypärä päähän ja saha käyntiin. Syyspäivä on paras mahdollinen metsätyöhön, mitä nyt hirvikärpäsiä ja polttiaisia härrää ympärillä. Luonto on syksyllä kaunis, sitä on ilo silmäillä.

Taimikkoni on istuettu alle 10 vuotta sitten. Koivu on sinä aikana venähtänyt jopa kolmemetriseksi ja niitä on paljon. Kovalla työllä istuetut havupuun taimet ovat hitaampia kasvamaan ja tukahtumassa lehtipuiden alle, koivuja saattaa olla kymmeniä kappaleita neliömetrillä. Niiden kasvunopeus on uskomaton.

Rauhallisellakin eläkeläistahdilla jälkeä syntyy nopeasti; tehokas raivaussaha vonkuu puuta nurin vaivatta, jäljelle jää lakoutunut vesakko ja pystyyn jätettävät havupuut. Periaate tässä työssä on, että havupuu on tulevaisuudessakin arvossaan ja vesakko turhaa hyödykettä -näin meillä on metsänhoitoa ohjeistettu vuosikymmeniä. Siihen sopii luottaa?

Palkkaa en tästä työtä saa, enkä tule koskaan saamaankaan. Ajetut kilometrit ja työvälineet voin vähentää verotuksessa. Tilin tältä palstalta saavat kuitata mahdolliset lapsenlapseni 40-70 vuoden kuluttua. Silti matkaan huomennakin palstalleni ja panen sahan soimaan. Hyötyliikuntaa parhaassa mahdollisessa ympäristössä!

Entäpä jos vesakko nouseekin arvoonsa ja minä poloinen olen kaatanut tuhansia koivurunkoja maan kamanaan? Voisihan sitä kuvitella, että energiapuu olisi piankin tarpeen ja siitä olisi pulaa. Tai jospa lehtipuusta kehitetäänkin uusia biomateriaaleja esim. muovin korvaajaksi. Silloinhan nopeasti kasvaneet koivut olisivat arvokasta tavaraa. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun asiat yhtäkkiä kääntyvät päälaelleen ja ennustukset menevät pieleen. "Kukaan ei tarvitse koskaan enempää kuin 640 kilotavua muistia tietokoneessaan", ennusti herra nimeltään Bill Gates vuonna 1981.

Hölmöläinen nr. 3
Raivatessa on aikaa kuunnella kypärän kuulosuojaimista radiota. Uutiset toistuvat puolen tunnin välein, eikä niissä mitään uutta ole. Samat jutut koko päivän, kunnes huomenna on taas uusien uutisten aika.

Kerrotaan, että Tukholman rautatieasemalla on valtava määrä pakolaisia. Heidän keskuudessaan liikkuu neuvonantajia, jotka kehottavat pakolaisia ehdottomasti varomaan ruotsalaisia poliiseja ja muita viranomaisia. Poliisi kuulemma hakkaa jos heiltä pyytää apua. Sen sijaan pakolaisia kehotetaan pikimiten hankkiutumaan suomeen. Suomeen paperiton pääse vain Haaparannan kautta. Suomesta voi hakea turvapaikkaa vain siinä tapauksessa, ettei ole sitä muualta hakenut. Niinpä Tornioon saapuu jatkuva pakolaisvirta. Nämä ihmiset ovat matkanneet läpi eteläisen Euroopan, Itävallan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin, vain siksi, että pääsisivät suomeen.  Miksi he tällaisen vaivan näkevät? Ja miksi lapsipakolaisten kännykät soivat taukoamatta?

Seuraavana päivänä asiaan tulee selvyyttä:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1442276450302.html

Hölmöläinen nr. 4
Kun alkaa kompastella sahan kanssa varvikossa tietää, että päivä on täysi. Ei siihen montaa tuntia tämän ikäisellä mene. Palaan autolle ja lähden hissuttelemaan maantien varteen. Metsälöni vieressä seisoo vanha renaultti Liettuan kilvissä. Täällä Keski-Kainuun korvessa näkee harvoin muita ihmisiä, saatikka ulkomaalaisia.

Mutta ketä nämä ovat?
-Jukraina, jukraina, poimi mustika, puoluka, kuuluu nuorenparin vastaus.
Heillä on saalinaan puoli sankkoa ylikypsää mustikkaa. Onneksi päivänvaloa riittää, ja mustikkaakin. Miten lienee toiminnan kannattavuuden laita? Bensa maksaa suomessa maltaita, asuminen samoin. Miten nämä meinaavat tuollaisilla marjasaaliilla kaiken kustantaa? En osaa venäjää, eivätkä nämä englantia joten homman detaljit jäävät piiloon. Ihan asiallisen näköistä porukkaa, asetun Ukrainan puolelle, venäjää vastaan. Silti otan rekkarin ylös. Ei vara venettä kaada.

Hyvä lukija! Jos pääsit tänne asti, huomaat, että tässä tarinassa on monia hölmöläisiä. Voit itse päättää kuka tai ketkä!

lauantai 5. syyskuuta 2015

Muukalaiset kouluissani

"Snää et ainagaan tääld päin oles!" 

Sain kuulla kommentin aika monta kertaa aloittaessani nelivuotisen opiskeluni rauman opettajankoulutuslaitoksessa v. 1977. Tottahan se on, kainuulainen venyttelevä murre on mahdollisimman kaukana varsinaissuomalaisesta säkättävästä puheenparresta. Olin selvästi vieraalla maalla. Vuosien varrella opin ymmärtämään ja puhumaankin rauman giält. Kun ysitiellä kyltti "Rauma, Ol niingon gotonas" tulee näkyviin, aivorasiani kielikeskus kääntyy rauman gielelle, se alkaa ikäänkuin soimaan päässä ja tarvittaessa puheessakin.

Alussa olin kuitenkin vieraalla maalla.

----

Kajaanin peruskouluissa oli 1980-luvulla noin 5000 oppilasta. Maahanmuuttajia ei ollut kai yhtään. Kun puolalaistaustainen, teheranissa syntynyt Emil perheineen muutti 80-luvun puolivälissä kajaaniin, saimme ensimmäisen maahanmuuttajataustaisen oppilaan Kajaanin normaalikouluun, silloiseen työpaikkaani. 9-vuotias Emil ei osannut sanaakaan suomea. Emil ei ulkonäöltään juuri eronnut kantasuomalaisista, ainoa poikkeus oli, että Emilin isä toi pojan joka aamu koulun portille ja antoi lähtiäisiksi pojalleen poskisuudelman.

Opetin Emiliä kolme vuotta, tosin vain kaksi tuntia viikossa. En muista kummempia kielivaikeuksia olleen, hommat hoidettiin ja Emil oppi suomen kieltä hämmästyttävää vauhtia. 6. -luokalla hän jo korjasi omaa kielenkäyttöäni oikeampaan suuntaan, ja oli kielioppeineen kaiken lisäksi oikeassa!

1990-luvulla lyseon peruskoulussa 500 suomalaisen  joukossa oli yksi vietnamilainen oppilas. Hyvin lahjakas tyttö, joka tarvittaessa toimi tulkkina vanhemmilleen. Venäläinen poikakin tuli kouluun. Hän taas aikoi lopettaa koko venäjän puhumisen, ettei olisi tullut syrjityksi. Toisaalta kielitaito auttoi Dmitriä saamaan työpaikan heti koulun päätyttyä.

2000-luvulle tultaessa maahanmuuttajia alkoi tulla kajaaniinkin reilusti. Vastaanottokeskuksen lisäksi katukuvaa värittivät kiintiöpakolaiset, joita otettiin 100 vuodessa. Se alkoi näkyä kouluissakin; järjestimme valmistavaa opetusta ja tukiluokkiakin perustettiin. Maahanmuuttajialla kun on yksi ja vain yksi haitta opinnoilleen; kielitaidon puute. Pienempi lapsi oppii kielen helposti, mutta siinä 10. ikävuoden jälkeen kielitaidon ja opintovaatimusten ristiriita on aika paha. Joillekin kielen opiskelu on helppoa, lyseon lukioon tuli 1. luokalle ummikko venäläinen poika, joka 4. lukiovuoden jälkeen kirjoitti ylioppilaaksi puhtaalla suomen kielellä! Toisaalta tiedän useita jo yli 40 vuotta suomessa asuneita ulkomaalaistaustaisia, joiden suomen kielen taito on heikko ja tuntuu heikkenevän iän myötä edelleen. Ihmeellistä!

Maahanmuuttajien tuleminen kouluihin aiheutti kouluille melkoisia haasteita. Työssäni perusopetuksen johtajana sain melkein päivittäin kouluilta puheluita maahanmuuttajien edesottamuksista, joita kyllä riittikin; Olihan joukossa ihmisiä, jotka eivät koskaan olleet istuneet ruokapöydässä, edes nähneet haarukkaa taikka olivat valmiita ratkaisemaan pienetkin ongelmat nyrkeillä. Myös vanhemmat saattoivat pytää opettajaa tarvittaessa lyömään lastaan.

Kerran eräs musta poika tuli toimistooni kertomaan, että irakilainen poika löi häntä nyrkillä. Ja toden totta, pojan huuli oli veressä. Haetin lyöjän nokkani alle ja kysyin lyömisen syytä. Irakilainen vastasi, että musta poika sanoi häntä mutakuonoksi! Oli kohtuullisen vaikea pysytellä vakavana siinä tilanteessa.

Vähitellen koulut tottuivat uusiin oppilaisiin. Puhelut vähenivät, toimintatavat vakiintuivat, maahanmuuttajat oppivat elämään laillamme ja me totuimme siihen, että kouluissa voi olla tosienlaisiakin naamoja kuin peruskainuulaisia. Nykyään kajaanin peruskouluissa on n. 160 maahanmuuttajataustaista oppilasta, joka on alle 5% koko oppilasmäärästä. Loppujen lopuksi oli paljon vaikeampaa hankkia kielitaidottomien lasten opetuksen vaatimat resurssit kuin opettaa heitä.

Maahamme tulee tänä vuonna 30 000 turvapaikanhakijaa. Se on n. 100 / kunta -entisten päälle. Tulijoista ehkä 2500 on peruskouluikäisiä lapsia. Perustuslainkin perusteella vähänkään kauemmin maassa viipyville tulee järjestää perusopetusta. Kaikkein nopemmin on opetettava suomen kieltä. Jos lapsi osaa suomea, on ihan sama minkä värinen hän on. Siitä on syytä aloittaa ja yhdistää samaan juksuun suomalaisen kulttuurin opettaminen. Näiden kanssa vielä pärjäämme, mutta entäpä sitten kun tulee 100 000?

Lopuksi tositarina elävästä elämästä: Olin leikannut tukkani ja kiilloittanut kaljuni joskus 1990-luvun lopulla kouluni kevätjuhlaa varten. Siihen aikaan oli vielä skinejä. Naapurikoulun tarkkailuluokkalaiset skinit tulivat häiriköimään juhlaamme. Käskin heidän poistua, jolloin he alkoivat esitellä keskisormeaan ja pyysivät minua haistelemaan naisen sukupuolielintä.
Otin esille kännykkäni ja lupasin soittaa pojille taksin. Lisäsin vielä, että siinä taksissa on miekankuva kyljessä. Pojat katsoivat, että nyt on riittävä syy lähteä pois.
- Liity meihin, huusi yksi mennessään.

Jäipä mieleen :)
---

Ps. Pääministeri Juha Sipilä lupasi juuri ylen haastattelussa  oman hulppean kempeleen talonsa pakolaisten käyttöön. Kohta voi lähteä selfiekuva maailmalle suomalaisesta pakolaisasunnosta :)