Muukalaiset kouluissani

"Snää et ainagaan tääld päin oles!" 

Sain kuulla kommentin aika monta kertaa aloittaessani nelivuotisen opiskeluni rauman opettajankoulutuslaitoksessa v. 1977. Tottahan se on, kainuulainen venyttelevä murre on mahdollisimman kaukana varsinaissuomalaisesta säkättävästä puheenparresta. Olin selvästi vieraalla maalla. Vuosien varrella opin ymmärtämään ja puhumaankin rauman giält. Kun ysitiellä kyltti "Rauma, Ol niingon gotonas" tulee näkyviin, aivorasiani kielikeskus kääntyy rauman gielelle, se alkaa ikäänkuin soimaan päässä ja tarvittaessa puheessakin.

Alussa olin kuitenkin vieraalla maalla.

----

Kajaanin peruskouluissa oli 1980-luvulla noin 5000 oppilasta. Maahanmuuttajia ei ollut kai yhtään. Kun puolalaistaustainen, teheranissa syntynyt Emil perheineen muutti 80-luvun puolivälissä kajaaniin, saimme ensimmäisen maahanmuuttajataustaisen oppilaan Kajaanin normaalikouluun, silloiseen työpaikkaani. 9-vuotias Emil ei osannut sanaakaan suomea. Emil ei ulkonäöltään juuri eronnut kantasuomalaisista, ainoa poikkeus oli, että Emilin isä toi pojan joka aamu koulun portille ja antoi lähtiäisiksi pojalleen poskisuudelman.

Opetin Emiliä kolme vuotta, tosin vain kaksi tuntia viikossa. En muista kummempia kielivaikeuksia olleen, hommat hoidettiin ja Emil oppi suomen kieltä hämmästyttävää vauhtia. 6. -luokalla hän jo korjasi omaa kielenkäyttöäni oikeampaan suuntaan, ja oli kielioppeineen kaiken lisäksi oikeassa!

1990-luvulla lyseon peruskoulussa 500 suomalaisen  joukossa oli yksi vietnamilainen oppilas. Hyvin lahjakas tyttö, joka tarvittaessa toimi tulkkina vanhemmilleen. Venäläinen poikakin tuli kouluun. Hän taas aikoi lopettaa koko venäjän puhumisen, ettei olisi tullut syrjityksi. Toisaalta kielitaito auttoi Dmitriä saamaan työpaikan heti koulun päätyttyä.

2000-luvulle tultaessa maahanmuuttajia alkoi tulla kajaaniinkin reilusti. Vastaanottokeskuksen lisäksi katukuvaa värittivät kiintiöpakolaiset, joita otettiin 100 vuodessa. Se alkoi näkyä kouluissakin; järjestimme valmistavaa opetusta ja tukiluokkiakin perustettiin. Maahanmuuttajialla kun on yksi ja vain yksi haitta opinnoilleen; kielitaidon puute. Pienempi lapsi oppii kielen helposti, mutta siinä 10. ikävuoden jälkeen kielitaidon ja opintovaatimusten ristiriita on aika paha. Joillekin kielen opiskelu on helppoa, lyseon lukioon tuli 1. luokalle ummikko venäläinen poika, joka 4. lukiovuoden jälkeen kirjoitti ylioppilaaksi puhtaalla suomen kielellä! Toisaalta tiedän useita jo yli 40 vuotta suomessa asuneita ulkomaalaistaustaisia, joiden suomen kielen taito on heikko ja tuntuu heikkenevän iän myötä edelleen. Ihmeellistä!

Maahanmuuttajien tuleminen kouluihin aiheutti kouluille melkoisia haasteita. Työssäni perusopetuksen johtajana sain melkein päivittäin kouluilta puheluita maahanmuuttajien edesottamuksista, joita kyllä riittikin; Olihan joukossa ihmisiä, jotka eivät koskaan olleet istuneet ruokapöydässä, edes nähneet haarukkaa taikka olivat valmiita ratkaisemaan pienetkin ongelmat nyrkeillä. Myös vanhemmat saattoivat pytää opettajaa tarvittaessa lyömään lastaan.

Kerran eräs musta poika tuli toimistooni kertomaan, että irakilainen poika löi häntä nyrkillä. Ja toden totta, pojan huuli oli veressä. Haetin lyöjän nokkani alle ja kysyin lyömisen syytä. Irakilainen vastasi, että musta poika sanoi häntä mutakuonoksi! Oli kohtuullisen vaikea pysytellä vakavana siinä tilanteessa.

Vähitellen koulut tottuivat uusiin oppilaisiin. Puhelut vähenivät, toimintatavat vakiintuivat, maahanmuuttajat oppivat elämään laillamme ja me totuimme siihen, että kouluissa voi olla tosienlaisiakin naamoja kuin peruskainuulaisia. Nykyään kajaanin peruskouluissa on n. 160 maahanmuuttajataustaista oppilasta, joka on alle 5% koko oppilasmäärästä. Loppujen lopuksi oli paljon vaikeampaa hankkia kielitaidottomien lasten opetuksen vaatimat resurssit kuin opettaa heitä.

Maahamme tulee tänä vuonna 30 000 turvapaikanhakijaa. Se on n. 100 / kunta -entisten päälle. Tulijoista ehkä 2500 on peruskouluikäisiä lapsia. Perustuslainkin perusteella vähänkään kauemmin maassa viipyville tulee järjestää perusopetusta. Kaikkein nopemmin on opetettava suomen kieltä. Jos lapsi osaa suomea, on ihan sama minkä värinen hän on. Siitä on syytä aloittaa ja yhdistää samaan juksuun suomalaisen kulttuurin opettaminen. Näiden kanssa vielä pärjäämme, mutta entäpä sitten kun tulee 100 000?

Lopuksi tositarina elävästä elämästä: Olin leikannut tukkani ja kiilloittanut kaljuni joskus 1990-luvun lopulla kouluni kevätjuhlaa varten. Siihen aikaan oli vielä skinejä. Naapurikoulun tarkkailuluokkalaiset skinit tulivat häiriköimään juhlaamme. Käskin heidän poistua, jolloin he alkoivat esitellä keskisormeaan ja pyysivät minua haistelemaan naisen sukupuolielintä.
Otin esille kännykkäni ja lupasin soittaa pojille taksin. Lisäsin vielä, että siinä taksissa on miekankuva kyljessä. Pojat katsoivat, että nyt on riittävä syy lähteä pois.
- Liity meihin, huusi yksi mennessään.

Jäipä mieleen :)
---

Ps. Pääministeri Juha Sipilä lupasi juuri ylen haastattelussa  oman hulppean kempeleen talonsa pakolaisten käyttöön. Kohta voi lähteä selfiekuva maailmalle suomalaisesta pakolaisasunnosta :)