Otsikko on kreikkaa ja tarkoittaa "lasku, kiitos". Syriza otti kreikassa jytkyn. Nyt odotamme jännityksellä kenen maksettavaksi lasku jää. Samassa pöydässä ollaan kaikki joka tapauksessa. Mutta ovatko kreikkalaiset vessassa juuri silloin kun pitäisi vetää käteistä esiin? Maksaako laskun lopulta Alex vai Alexis?
Kefalonia 1984
DC 9-laskeutui Argostolin lentokentälle kesäkuussa 1984. Se oli ensimmäinen kokemukseni ihan erilaisesta maasta kuin Suomi. Ruotsia, Norjaa ja Venäjää kun ei lasketa. Siihen aikaan ei nuoret kierrelleet kaukoidässä reppu selässä, interraili olisi ollut jo kova juttu, mutta eipä sitä "joutanut", kun oli se ainainen työ ja työ. Jäljestäpäin ajatelleen olisi ehkä...no antaa olla
Tulikuuma aurinko iski naamaan heti lentokoneen ovella, lämmin Välimeren tuulahdus sieraimissa. Vuoria, ja oliivipuita näköpiirissä, edessä viikko Välimeren rannalla. Kainuun poika oli lomalla! Ja tuores emäntä kainalossa!
Hotelli oli Kefalonian pienen pääkaupungin Argostolin keskustassa, torin vieressä. Sieltä leijailivat herkullisten souvlakien sulotuoksut matkalaisten nokkaan. Yksi souvlaki maksoi 1,80 mk, halpaa. Valuutta oli drakma, meillä markka. Sattumoisin kreikassa oli vaalikamppailukin meneillään juuri tuolloin. Illalla se alkoi; paikalliset ajelivat autoilla ympäri toria, heiluttelivat eri puolueiden lippuja ja toitottivat torvia yömyöhään. Nea demokrati -huudot jäivät mieleen. Ihan kuin vappu kotimaassa, joka ilta.
Kreikkaa mainostettiin suomessa sukulaiskansana, ainoana rehellisenä välimeren maana, jossa turistia ei huijata eikä tavaroita varasteta. Uimarannalla vesi oli lämmintä, aurinko kuuuma, olut kylmää, palvelu erinomaista ja hinta murto-osa kotimaan hinnasta. Tosin vähän ihmetytti, kun kaljan hinta aleni kanta-asiakkuuden kehittymisen aikana melkein puoleen. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että ensimmäisissä taisi olla hieman ylihintaa.
Rannalla rattopojat potkivat palloa, pallo läheni hiljalleen vaaleanpunertavia pohjoismaiden neitoja. Lopulta, pitkän hivuttelun jälkeen, päästiin lähietäisyydelle ja juttusille. Kuuma lomaromanssi oli valmis kutemaan.
Eksottistakin oli, kun taksikuski pysäytti ja otti ventovieraita ihmisiä kyytiin asiakkailta lupaa kysymättä. Mutta perille päästiin ja hinta puolittui. Käytännöllistä. Retkellä Ithakan saarelle bussikuski nauratti lounaalla naispuolista opasta ja joi samalla pullollisen viiniä matkaevääksi. Sitten vaan pitkin vuoristoteitä niin että alppitorvet raikui, alamäessä kuski löysäsi koko vehkeen vapaalle ja jarrutteli pekällä jalkajarrulla. Pelotti, mutta onneksi tuulilasissa roikkuva pyhimyksenkuva suojasi matkalaisia. Kaipa niin, kun hengissä selvittiin.
Iltasella nautittiin illallinen. Tutuksi tulivat kreikkalaiset lihapullat, mousaka, kreikkalainen salaatti, tśatsiki ja monet muut pettämättömät herkut. Tarjoilija kahmi ranskaleipiä pöytään suoraan auton peräkontista. Päätypalat olivat mustana autonrasvasta, mutta sisäosat kuitenkin ihan puhtaita. Kali oreksi!
Eivät ne helleenit rahassa näkyneet silloinkaan kylpevän, kylissä elettiin perinteiseen malliin. Talot savitiilestä pykättyjä, katolla betoniraudat törröttivät pystyssä rakennuksen keskeneräisyyden merkkinä; Kreikassa ei tarvinnut / -tse?maksaa kiinteistöveroa jos rakennustyö on "kesken". Sähköjohdot roikkuivat pylväissä miten sattuu, pyykkiä pestiin käsin ja ruokakin taisi syntyä avotulella.
Mutta ahkeria he olivat. Ainakin se hotellimme tarjoilijapoika, joka aamukuudelta oli kaatamassa kahvia kuppiin ja iltamyöhällä Metaxaa lasiin. Jokaikinen lomamme päivä! Siivooja veteli huoneen kokolattimaton joka päivä märällä mopilla puhtaaksi! Oli taottava, kun oli sesonki meneillään! Talvella jouti huilailemaan. Turistien lihottamat kissat ammuttiin kuljeksimasta ja mentiin kotiin talvehtimaan.
Lyhyen viikon lopulla sinivalkoiset siivet saapuivat noutamaan marinoituneita suomalaisia matkaajia. Kone nousi ilmaan kohti kotimaan lyhyttä, sateista ja kylmää kesää. Rantarakastajat jäivät kentälle heittelemään lentosuukkoja ja ikusia rakkauden valoja. Osoitteita oli muistettu vaihtaa. Ja uusi romanssi odottelikin jo tullissa.
Jälkeenpäin olen käynyt Kreikan eri saarilla moneenkin kertaan. Ei minulla ole maan suhteen valittamista vieläkään. Ruoka on hyvää, serviisi pelaa, enkä ole kokenut tulleeksi huijatuksi kertaakaan. Sitä saa mitä tilaa, eikö niin, Tsipras?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti