Vegaani

Puoli Seitsemän (TV1, ti-pe, klo 18.30-) on ihan kelpo ohjelma. Ainakaan se ei sisällä jatkuvia, masentavia talous-, sota taikka terroristiuutisia. Päinvastoin, vieraaan kanssa jutellaan mukavia, väliin näytetään iloisia välipätkiä, huumori kukkii jne. Tosin ohjelman taso on viime aikoina laskenut, mutta jospa parempaa olisi taas luvassa.

Varoitus: Tämä kirjoitelma sisältää kiellettyä markkinointia!

Keskiviikkona ohjelman vieraana oli Katariina Souri. Katahan tuli aikanaan kuuluisaksi suomalaisena Playboy-mallina. Toki hän sen jälkeen on tehnyt muutakin, juontanut, kirjoittanut kirjoja ja maalannut. Tässä ohjelmassa Kata ilmoitti ryhtyneensä vegaaniksi, siis ihmiseksi, joka ei syö mitään eläinperäisiä tuotteita. Tällä tavallaan vegaani suojelee eläimiä -omasta mielestään. Kata oli paikalla tapojensa mukaan huoliteltuna; erinomainen meikki, pirteä olemus ja siisti vaatetus.

Pari asiaa jäi kuitenkin vaivaamaan. Katalla oli tosiaan vankka meikki päällään. Tulikohan hän ajatelleeksi miten paljon kärsivät esim. meikinvalmistajien koe-eläinlaitoksissa olevat kanit, jotka viikosta toiseen istuvat mascarat silmillä ja huulipunaa huulillaan ahtaissa häkeissään vesissä silmin ja rohtuvin huulin? Kaikki vain sen vuoksi, että katakärkkäiset sun muut saisivat meikata itsensä edustavaan kuntoon.

Katalla näytti myös olevan nahkahousut(* jalassaan? Entisenä Mensan jäsenenä hän tuskin kuvittelee, että nahka tulee jostain nahkatehtaasta. Kyllä ne nahkapöksytkin muutaman eläimen hengen vaativat ja materiaali syntyy siinä lihantuotannon ohessa. Kata on muissakin yhteyksissä esiintynyt nahka-asussa, erityisesti moottoripyöräharrastuksensa aikaan. Eikä hänen kenkänsäkään taitaneet kumia olla?

No, tarkoitus ei ollut juuri Souria tässä läimiä, vaan antaa vain ajattelemisen aihetta. Samalla tämä olkoon pohjustuksena seuraaavalle:

* * *

En ole erityisen ympäristötietoinen, en sinne päinkään! Siihen aikaan, kun olin nuori ja kenties vielä vastaanottavainen, ei sellaisia termejä kuin ympäristötietoisuus, kestävä kehitys taikka vastuullinen kuluttaminen ollut olemassakaan, eivätkä nämä arvot liian tiukkaan ole myöhemminkään liimautuneet.

Siihen aikaan jäte- ja teollisuuvedet laskettiin surutta vesistöihin. Jokaisen asuintalon, liikkeen taikka teollisuusrakennuksen takapihalla oli polttouuni, jossa palavat roskat poltettiin taivaan tuuliin -suodattamatta. Palamaton jäte kipattiin kaatopaikoille lajittelematta ja valvomatta. Riistaverisimmät kävivät  haulikolla ampumassa kaatopaikoilla kukoistavia rottalaumoja. Autot savuttivat taivaalle suodattamatta rikkipitoista pakokaasua, joka pian sateli happosateena kaikkien niskaan tasapuolisesti.

Tupakkaa poltettiin kaikkialla. Työpaikoilla ja kotona sauhusi joka paikassa, ei siinä kyselty passiivisen tupakoinnin perään, annettiin palaa vaan. Oppikoulussa kärähdin kielletystä tupakanpoltosta. Kun menin hakemaan jälki-istuntolappua, opettajanhuoneessa leijui niin sankka savupilvi, että jälki-istunnon antaja piti etsiä käsikopelolla. Rehtori antoi koululaislippuvihon linja-autoon kodikkaasti piippu hampaissa.

Televisiossakin poltettiin; Jos puoli seiska olisi esitetty silloin, olisivat vieras ja juontajat pistäneet ohjelman aluksi tupakaksi ja mainostauolla olisi esiintynyt Marlboromies (joka muuten kuoli keuhkosyöpään). Ja: "Colt iskee  miehen makuun, 2.06 rasia". Hyvin ne muistaa!
Samoin Pekka Pouta osoittelisi matalapaineiden tuloa piipunvarrella, näppisi kosketusnäyttöä sillä ja välillä imaisisi leppoisat Clan-sauhut. Sitä varten pitäisi kehitellä erityinen kosketusnäyttöpiippu.

Nykyään tuollainen tuntuu absurdilta, mutta vain 40-vuotta sitten se oli täyttä totta.

Vaan ovatko ajat parantuneet? Nykyään tavaran määrä ja kierto on monikymmenkertainen 70-lukuun verattuna. Omasta mielestämme olemme vastuullisia kuluttajia kun kierrätämme ja vältämme saastuttamista. Samaan aikaan tilaamme netistä estoitta rättejä ja lumppuja, jotka on tuotettu lapsityövoimalla bangladeshilaisessa hikipajassa. Lapset, joiden pitäisi olla koulussa, ompelevat 12/6 meille halpa-arvoisia vaatteita, jotka kuljetetaan maapallon toiselle puolelle. Jos hikipaja syttyy palamaan, saattavat työntekijät palaa mukana, kun omistaja on pistänyt tehtaansa ovet lukkoon ulkopuolelta. So not, kyllähän kehitysmaissa lapsia riittää.

Toisaalla lapset kaivavat harvinaisia metalleja paljain varpain savikuopissan, että me saisimme jatkuvasti yhä parempia älylaitteita, jotka pyörittäisivät yhä useampia ja turhempia äppsejä aina vaan nopeammin ja nopeammin. Vanhat risteilijät ajetaan Intiassa rantahietikolle jossa miehet flipflopit (varvassandaalit) jalassaan alkavat polttoleikkaamaan niitä kappaleiksi. Jatkokäsittelystä emme tiedä mitään...

Olemme siis globalisaation lisäksi ulkoistaneet myös saastuttamisen. Mitäpä nuo kaukomaiden onglmat meitä haittaa, kunhan täällä elämme nyt ympäristöystävällisesti. Olemme kierrättäneet myös omantuntomme, se on puhdas -siinä taitaa olla suodatin?

Onko minusta siis tullut ympäristöuskovainen viherpiipertäjä? No ei tosiaan, kunhan urputan. Suosittelen kuitenkin kaikille Heikki Aittokosken kirjaa Narrien laiva. Siitä saa hieman laajemman käsityksen millaisen pallon mukana tässä oikein pyöritään.

*) Ps. Jos ne olivat animalian hyväksymiä meikkejä ja/tai keinonahkapöksyt niin Katalle pahoittelut  :)