Ablatiivi

Ablatiivi herätti jo klo 4.22. Tytär nimittäin soitti eilen ja kyseli paikallissijoista. Opiskeluprojekti kuulemma vaatii pienen tutkimuksen, jossa kysellään ihmisten äidinkielen tuntemusta.

Ensin kysyttiin ammattia. Rehtori vai eläkeläinen? Visainen kysymys heti alkuun. Sitten piti muistella pidinkö suomen kielen opiskelusta koulussa. No en tosiaan! Miten voi 13-vuotias pitää sellaisesta, missä ehtolainen joutuu kuumana kesäpäivänä ähräilemään lauseenjäsennystä konseptiarkille samaan aikaan, kun kaikki kesän riemut odottavat pihalla. Mummoparka vielä joutui kasvistoakin täydentämään avuksi, kun koetti saattaa tyttärenpoikaa opintiellä eteenpäin. Ei siinä mieli mettä keitä! [Tämä kaikki siis tapahtui kivikaudella -vuonna 1967]

Muistatko paikallissijoja? Adessiivi, ablatiivi, allatiivi. Inessiivi, elatiivi, illatiivi? Illatiivi! Ei helevetti, onkohan sitä olemassakaan? Muistan, mutta en ymmärrä mitä järkeä nuissa on? Mitä järkeä on tuollaista opiskella, kun niitä ei koskaan ole tarvinnut yhtään mihinkään? On luettu vieraat kielet ja muut vermeet, mutta koskaan ei ole ablatiivi kävellyt eteen.

Tytär lohdutti, että ei se haittaa. Ei niitä kukaan taida muistaa. Itsekään, vaikka on vasta opettajan opinnot suorittanut ja isäänsä paremmin kiinnostunut äidinkielestään.

No, eipä se kait onneksi edes ablatiivi ollut, joka herätti. Saattoihan se olla tänään alkava ameriikan matka, joka vie unia mennessään. Marraskuun vesisade oikein pauhaa tuossa peltikatolla. Kaliforniassa näyttää olevan 25...30 lämmintä ja aurinkoista.

Joutaapa tuota...

Ps. Ablatiivi eli ulkoeronto eli ulkoinen erosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä pois joltain pinnalta tai jonkin luota: tuolilta, seinältä, talolta.Ablatiivi on yksi suomen kielen ulkopaikallissijoista adessiivin eli ulkoisen olosijan sekä allatiivin eli ulkoisen tulosijan ohella. Sen vastine sisäpaikallissijojen ryhmässä on sisäinen erosija eli elatiivi. Joissain suomenmurteissa esiintyy myös niin sanottu yleinen erosija eli eksessiivi.