Prepay!

Koetan tarjota luottokorttiani kassalle kaniin, että saisin bensaa. Ei kelpaa. Sir, You have to pay first! Sitten vaan miettimään monenko dollarin edestä sinne mahtaisi mahtua. Jos menee yli, saatte kyllä erotuksen takaisin. Arvelen, että neljänkympin edestä menee. Eipä menekään. Ei muuta, kun takaisin sisälle ja kuittaamaan loput poies. Kyllä tässä maassa osataan tehdä yksinkertaisetkin asiat erinomaisen monimutkaisiksi! Alkaa tulla ABCtä ikävä.

Sitten alkaa ajaminen. Vuoria, valtavia vuoria, lunta huipuilla. Mutta me ajamme mäkiä, loputtoman pitkiä mäkiä ylös ja alas. Eipä juuri kauniimpaa ja jylhempää voisi olla. Alas aavikolle, jossa joki, järvi ja kylä. Kylissä pakolliset pikaruokalat, pizzatehdas, huoltoasemia ja motelli. Pysähdymme Mono Lakelle, miljoona vuotta sitten syntynyt suolajärvi, jossa on po. suolaisenpuoleisia saaria muutaman sadan vuoden takaa. Vesi on kuulemma kolme kertaa suolaisempaa, kun merissä. Ei pääse koettamaan, rannan suolainen lieju upottaa, menee kengät pilalle...

Huidellaan pitkin aavikoita ja mäkiä, 349 mailia täyttyy tänäpänä. Bishoppiin päädytään. Pieni kylä, mutta erinomaiset majoittumismahdollisuudet. "Senior discount" kaikille yli 55-vuotiaille. Henkkareita ei tarvita, sen näkee naamasta. Kyselen respalta onko nyt normaalia kylmempää. Vastaa, että ei, marraskuussa on aina kylmä näillä seuduin. Niinhän se on, matkalla näkyi ilmoituksia lumen takia suljetuista solista pienemmilä teillä. Televisio pauhaa Buffalon eeppisestä lumimyräkästä, 180 cm kerralla, ja lisää on luvassa.

Ensi viikonloppuna on jenkkien suuri juhla; Thanks giving day, eli kiitosjuhla. Kaikki, varsinkin perheet kiittävät toisiaan siitä, että ovat yleensä olemassa ja elävät toisiaan varten. Voisi olla oppia meillekin? Kalkkunaa syödään, taalalla kilo! Kutsuvat sitä televiisiossa nimellä "holidays". Vähään tyytyy tämä ahkera kansa, jonka vuosilomatkin ovat vaivaisen parin viikon mittaisia. Siitä huolimatta, vaiko senkö takia kiskovat asuntovaunujaan ja -autojaan (joiden perässä on hinuussa maasturi tai muu pienempi kulkine) alati ympäri maan ja pitkin ja poikin näitäkin kukkuloita.

Nojaa, kun kotosuomen lamaa täältäpäin katselee niin sehän vaikuttaa ihan jeeshommalta. Manu Koivisto aikanaan sanoi, että josei ole rahaa, niin sitä ei ole, vaikka olisi kuinka ison talon poika. Meillä on siellä vielä hyvästi matkaa, alaspäin...

Sen minä täällä tänään opin, joka päivä oppii jotain uutta!