Venice Beach

Aamulla pitää alkaa huolehtimaan kotimatkan järjestelyistä. Kamat kasaan ja liikkeelle. Los Angelesiin on vain 50 mailia, joten ajomatka sujuu joutuisasti. Tarkistamme ensin, että navigaattorin "aja kotiin"-käsky toimii. Koti on siis Jeepin koti, Dollar-autovuokraamo. Toimiihan se, mutta kun on paljon aikaa, voi suunnata tutustumaan Venice Beachiin, joka on jo viime matkan muistin mukaan melkoinen menomesta.

Eikä petä nytkään! Kilometrejä pitkä rantawalk täynnä erilaisia putiikkeja, jotka myyvät lähinnä ruokaa, t-paitoja, tatuointeja, krääsää ja erikosempana kannabiksen lääkinnällistä kokeilua ("The Green Doctors"), 40 dollaria, kiitos, mutta ei kiitos! Entäpä nämä hipit ja irtolaiset! Satoja pummeja makoilemassa täkkien alla, onnekkaimmat teltassa. Joku puuhaa jotain käsityötä, hiekkaveistosta tai muuta, mutta melkoinen osa kaivelee roskiksia ja syö sieltä toisten jätteitä. Eräskin nakkelee ensin osan roskisateriastaan paikallisille lokeille, jotka kirkuen tappelevat jämistä. Ja sitten vaan loput omaan naamaan. Roskaruokaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Rannalla on toki myös tavan kansaa kaikista kansanluokista viettämässä sunnuntaipäivää tai kävelemässä muuten vaan. Mukava paikka, ei tällaista kotomaassa olekaan.

Auton palauttaminen sujuu mallikkaasti, firman bussi tuo Tom Bradley -lentokentälle ja odottaminen voi alkaa. Edessä on 11 tunnin lento Pariisiin ja sen jälkeen parin tunnin odotus Helsingin koneeseen. Ei muuten ole tuollaiset puolen vuorokauden lentomatkat mitään makeinta herkkua. Nyt on sunnuntai-ilta, paikallista aikaa, saavumme kotimaahan hieman ennen puoltayötä maanantain ja tiistain välissä. Siinä kun kelloja pitää ruuvaa vielä kymmenen tuntia etiäppäin niin aika kuluu nopsaan. Sitten vaan 560 napakkaa kilometriä Volvolla Kajaaniin ja reissu olisi paketoitu.

3237 mailia jäi taakse ameriikan raitilla. Kaikki meni hyvin -ainakin tähän asti, ja toivottavasti loppuunkin.

Ps. Tunti piti vielä jonottaa seisaallaan ennen kun pääsi matkatavaroista eroon. Onneksi Musta Kortti avasi Skyteam-loungen ovet. Alkaa pikkuhiljaa näkyä valoa tunnelin päässä...